Huipennus

Perjantaina saimme nukkua pidempään ja pakata laukkumme. Tunnelma oli haikea, perhe oli niin lämminsydämminen, avoin ja aina valmis auttamaan, ja tällaisia ihmisiä on hankala hyvästellä. Saimme pakattua matkalaukkumme. Torstaina meni myöhään Macbeth -näytelmää katsoessa. Ja kyllä, se oli erinomainen. Koulussa luokkalaiset olivat lukeneet näytelmästä ja luokan yksi oppilas näytteli siinä.

Aamulla kun olimme saaneet pakattua, lähdimme lounaalle perheen vanhempien ja opettajan kanssa. Ruokaa oli jälleen runsaasti. Isä ajoi meidät kentokenttää kohti, ja matkalla näimme valkopääkotkan! Se oli järjettömän suuri lintu mitä Grande Prairiessa on monia.

Hyvästit jätimme perheelle lentokentällä. Perheen äiti Debra, "Kanada äitimme" itki jäähyväisiä, ja meilläkin tuli häntä ikävä. Ja koko perhettä.

Couna koira.

Perheen olohuone/keittiö ja perheen äiti Debra.

Calgary

Calgary oli isompi kaupunkin jossa lentämällä saavuttuamme saimme heti kokea ruuhkan ja autoilun hitauden. Taksikuski onneksi näytti tietävän reitit. Hotellimme oli keskustassa, Nuvo hotellin käyttävät eivät hotellia kehuneet, mutta huoneet sen sijaan olivat upeat. Lauantai oli pyhitetty shoppailulle. Saimme opastusta muilta suomalaisilta mihin kannattaisi mennä, ja löysimmekin hienon ostoskeskuksen. Kauppojen hintataso vaihteli, osassa vaatteiden hinnat alkoivat 1000 dollarin hinnalla, toisessa alle 9 dollarin. Guessin liike yllätti meidät positiivisesti, MITÄ LÖYTÖJÄ, JA MITEN EDULLISESTI!! Mona jäi harmittamaan ettei Grande Prairien ostoskeskuksen Garage -liikkeessä ollut oikean kokoista unelma takkia, mutta sinnikkäästi päätimme lähteä etsimään samaa puljua Calcarysta. 

Suvin kanssa tapasimme Suvin kanadalaisia ystäviä, joiden avulla löysimme tiemme suureen 200 kauppaan Chinookkiin. Sieltä löytyi tarvitsemamme ja enemmänkin. Mutta jos satut eksymään Kanadaan hyvä lukija, käy ihmeessä Edmontonin maailman suurimpiin kauppoihin luokittuvassa kauppakeskuksessa jossa on lähes 1000 puljua.

Banff

Oih Banff. Paikka on satukirjoista. Vuoristoja, useita vierekkäin. Henkeäsalpaava näkymä ja luonto. Se kertoo parhaimillaan Kanadan hyvinvoivasta luonnosta ja eläimistä. Banff on loma/turisti rysä. Kanadalaiset menevät sinne rentoutumaan. Itse kylässä asuu vain n. 2000 ihmistä. 

Matkamme loppui Banffin kokoontumiseen. Kaikki suomalaiset majoittaneet kanadalaiset ja suomalaiset kokoontuivat paikkaan. 1,5 päivää jaoimme kokemuksiamme, ja vastasimme reissun suurimpaan kysymykseen: Millainen on maailman paras koulu? Saimme kuulla vastauksia kerrottuna, videona ja esityksenä. Mutta löysimme kouluista suuria eroja suomen ja Kanadan väliltä. Meillä on niin paljon opittavaa toisiltamme. Suomen ilmainen koulujärjestelmä ja ruoka puhuttivat, ja kanadalaiset sen halusivat. Suomalaiset halusivat olka rohkeampia ja saada erinomaista opetusta, opettajia joita opettaminen ja opiskelijat kiinnostavat. Ja vaihtoehto, sitä ei Kanadassa ole. He valitsevat ammatin mihin heidän arvosanat riittää, ottaa lainan jota maksetaan pitkälle vanhuuteen joissain tapauksissa ja he elävät valintansa kanssa loppu elämän. Ja vähäosaisilta ei ole varaa opiskella ja he saattavat jäädä ilman ammattia.

Puhuttelevan maanantain jälkeen tiistaina teimme lähtöä. Hyvästit. Oli itkua, surua, kaipuuta, ikävää jo ennen tulevaa ja lupauksia tulevasta. 

Kiitos koulujärjestelmä ja suomi että tämä reissu oli mahdollinen. Kiitos että annoit meidän nähdä erimaailman ja sen ihmiset. Kiitos että saimme ystäviä. Ja kyllä me tulemme vielä takaisin. Odota meitä Kanada.

-Mona ja Suvi

Ps. Laitetaan vielä myöhemmin kuvia. :)

Awesome

Sunnuntai 6.5 - 10.5 Torstai.

Sunnuntai iltana saavuimme lentokentälle 8 illalla paikallista aikaa. Vastassa meitä oli majoitus perhe ja koulun toinen rehtori. Perheen äiti Debra ja perheen tytär Moira ovat kohteliaita ja erittäin iloisia saadessa meidät vieraaksemme. Koulun rehtori David toivotti meidät nuhruiset matkaajat tervetulleeksi. David vei opettajamme Anun hotellille ja me tytöt lähdettiin perheen luokse. 

Kun saavuimme talolle, se oli kai pieni järkytys meille maalaisille pikkukyläläisille. Talo on jättimäinen huvila, kaksikerroksinen ja kaikinpuolin iso ja näyttävä. Meidän suomen tönöt on melko mitään sanomattoman. Perheeseen kuuluu moniosaajia. Isä Brian on naistentauteihin erikoistunut lääkäri, äiti Debra on tällä hetkellä kotona työskentelevä sairaanhoitaja (pitää toimistoa Brianille), perheen vanhin poika (18) Ian opiskelee yliopistossa kone insinööriksi. Keskimmäinen lapsi Moira opiskelee lukiossa. Moira toimii oppaanamme ja kuljemme hänen mukanaan Grande Prairiessa. Moira on ollut Suomessa Seinäjoella. Perheeseen kuuluu myös nuorin poika Conor käy peruskoulua. Tämän matkan aikana tärkeässä roolissa on myös koulun opettaja Jamie, joka pitää huolta opettajastamme.  Perheeseen kuuluu myös koira Cona.

Sunnuntai iltana me rähjääntyneet matkaajat olimme melko väsyneitä 24 tunnin matkustamisen jälkeen. Juttelimme perheen äidin ja Moiran kanssa jonkin aikaa ennen nukkumaan menoa. Perheen isä ja nuorin poika Connor olivat tuolloin Amerikassa ja tulevat tiistaina. Illalla on helppo päästä uneen mutta koko viikon ajan olemme kärsineet aikaerosta varsinkin päivällä (klo 15 paikallista aikaa Suomessa on kello 12 yöllä). 

Maanantai

Herättiin molemmat ennen seitsemää aamulla. Laittauduimme ja menimme yläkertaan ja perheen äiti oli laittanut aamupalan valmiiksi. Oli erilaisia marjoja, leipää, erilaisia muroja ymym. Söimme aamupalaa ja juttelimme perheen äidin ja tytön kanssa. Perheen koira oli todella innostunut uusista vieraita ja tuli luoksemme silitettäväksi. Lähdimme aamupalan jälkeen Moiran kanssa hänen kouluunsa. Ensin menimme kemian tunnille ja me emme osallistuneet tunnille muuten kuin kuuntelemalla ja tekemällä omia juttuja. :) Kemian tunnin jälkeen luokan vaihto tapahtui nopeasti, varsinaista taukoa ei ollut. Fysiikka oli seuraavana ja sitä opetti erittäin mielenkiintoinen opettaja :D Aiheena oli magneetit ym ja hän kyllä tiesi mitä opettaa ja teki sen loistavasti. Meiltä hän tiedusteli mistäpäin olemme ja mitä opiskelemme ym.  Tunnin jälkeen oli ruokatauko ja perheen äiti oli tehnyt meille tortilloja ja muuta hyvää lounaalle. Tutustuimme Moiran luokkakavereihin ja he olivat kiinnostuneita oppimaan suomen sanoja. Seuraavaksi oli matikkaa ja opettaja oli todella ihana :D Hän on n. 140cm pitkä ja muutenkin hyvin pieni ihminen. Hän osasi opettaa erittäin hyvin ja kyseli meiltä onko meillä samallaista matikkaa meidän kouluissa ym. Viimeisellä tunnilla meillä oli historiaa. Me saimme olla Saksa, koska emme osallistuneet tunnille niin opettaja nimesi meidät saksaksi, hitlerin mukaan :D 

Koulun jälkeen lähdimme shoppailemaan kauppakeskukseen. Tämä on paikallisten mukaan pieni ostoskeskus, mutta meidän silmin se oli valtava. Emme kerenneet edes kiertää koko kauppakeskusta, kun se meni jo kiinni, mutta torstaina jos kerkeämme, niin käymme vielä shoppailemassa. Mutta shoppailemaan päästään viimeistään Calcaryssa lauantaina!!  

Tapasimme perheen pojan, Ianin päivällisillä. Ian aikoo viedä meidät lentämään pien koneella. Olemme siis todella innoissamme tulevasta. Maanantaina kävimme vielä illalla taidemuseossa. Se on hyvin samankaltainen minä Suomessa, rakennus oli uusi ja moni kerroksinen.

Tiistai

Tiistaina kävimme katsomassa lastentarhaa (esikoulua) ja saimme nähdä paljon tuttua ja erilaista. Luokassa oli noin 15 lasta, ja heidän päivä on täynnä ohjelmaa. Lapset opettelevat kirjaimia laulaen, ja he osaavat jo lukea 5 vuotiaana (esikoulu ikä 4-5). Heidän opettaja on mahtava, hauska. Hän puhuttelee lapsia "ladies and gentlemans", ja lapset käyttäytyvät erittäin kunnioittavasti. Täällä Kanadassa ihmisiä puhutellaan neiti, rouva tai herra. On ollut haasteellista selittää mm. Perheellemme että Suomessa emme käytä she/he mouotoa, vaan hän. Suvin nimen lausuminen on tuottanut myös ongelmia, mutta kanadalaiset oppivat nopeasti. 

Kävimme syömässä kiinalaisessa. Ruuaksi oli hunaja kanaa riisillä. Kanassa oleva hunaja oli todella makeaa, ja riisi kuivahkoa. Annos kuten tavallista, iso.

Pääsimme käymään uimahallissa. Paikka on urheilu ja uimapaikka. Uimapaikassa on monta erilaista allasta, saunaa ja liukumäkeä. Olimme uimassa Moiran kaverien kanssa. Lippu maksoi 8 dollaria. Uimapaikassa ei käyty suihkussa ennen uimaan menoa. Saunoja oli 2, normaali sauna missä ei ollut kovin lämmin ja missä kiukaalle ei saanut heittää vettä, ja höyrysauna mikäli todella kuuma. 

Keskiviikko

Aamulla tulimme lukiolle Moiran kyydillä. Moira jäi lukiolle ja me lähdimme Jamien kanssa hakemaan Anua hotellilta ja menimme tutustumaan erityislasten kouluun. Jamie vei meidät ja lähti jatkamaan töitään. Kun astuimme ovesta sisään näimme ensimmäisenä valtavasti erilaisia kasveja ja altaan, jossa oli kaloja. Tämä oli todella hienon näköinen ja otimme sieltä paljon kuvia. Oppaanamme toimi Heidi, lähihoitaja. Nimen perusteella voisi olettaa, että hän olisi suomalainen, mutta hän on amerikkalainen. Hän esitteli meille paikkoja ja kertoi paljon millaisia lapsia koulussa on ja mitä hän tekee siellä. Pitkin käytäviä tuli pitkiä jonoja pieniä lapsia, jotka ajoivat kolmipyöräisellä. Ohjaajia oli useita joka puolella. Kävimme kurkkaamassa muutamiin luokkiin ja yhdestä luokasta löysimme pienen huoneen, jossa seinille ja lattialle oli laitettu patjoja. Tämä oli rauhoittumis huone, jos joku on uhaksi itselleen tai muille, hänet voidaan viedä sinne rauhoittumaan. Huomasimme myös eräällä lapsella kypärän päässä ja oletamme heti, että hän kaatuilee paljon ja näin suojataan lapsen päätä. Kysyimme heidiltä tätä ja hän selitti, että lapsi lyö nyrkeillä kasvoihinsa niin kovaa, että luut murtuvat.

Menimme käymään Ianin ja hänen kavereiden kanssa syömään kanansiipiä. Osa siivistä oli erittäin tulisia, osa liian pippurista ja osa oli syötäviä :D Ianin kaverit olivat loistavia ja yksi heistä muistutti täydellisestä mister Beanin. :D 

Illalla tutustuimme paremmin perheen isään ja Anu oli myös käymässä. Perhe tarjosi meille illalla ihanaa jäätelökakkuja :D Tämä oli todella hyvää ja kakku oli todella kaunis. Lentämään ei tänään päässyt kovan tuulen takia, hope so huomenna olis parempi tuuri ja tuuli hellittäisi.  No vaihteeksi oltiin taas nii väsyneitä, että mentiin nukkumaan. :)

-Mona ja Suvi

Koulun kirjasto.

Biologian tunnilla. Opettaja Jamie on tolkku, mutta mukava.

Pitkä matka

Aamu tuli nopeasti, kello 3.30 oli herätys, Mona tosin heräsi ennen tätä ja Suvi tämän jälkeen.. :D Vähillä yöunilla lähdimme bussilla lentokentälle, teimme lähtöselvityksiä ja turvatarkastuksia. Helsingistä lensimme Amsterdamiin, jossa odottelimme semmoiset kolme ja puoli tuntia seuraavaa konetta. Amsterdamista Calgaryyn ja täällä sitä nyt ollaan ja odotellaan! Tuntuu että koko päivä on mennyt koneessa istuessa. Lentoyhtiö tarjosi pitkän lentomme aikana useaan otteeseen virvokkeita ja ruuan. Koneessa nukkuminen oli lähes mahdotonta, mutta Suvi onnistui nukkumaan kuitenkin pieniä pätkiä ja Mona sensijaan kulutti aikansa elokuviin. :D  Kun nyt viimein pääsimme Calgaryyn, oli luvassa kuulustelu. Mitä teemme täällä, keitä olemme ja miten kauan viivymme. Onneksi Calgaryn turvatarkastaja päästi perus kysymykset kysyttyä meidät jatkamaan matkaa. Heti piti käyä starbucksista hakkee "pienet" mochat ja kiertelemässä vähän tätä lentokenttää. Ulkona paistaa aurinko lämpimästi, saa nähä millanen ilma Grande Preorissa sitte on. Kun Suomessa kello on 23.47, Calcaryssa kello on 14.47. Tämä vuorokauden eläminen uudestaan väsyttää ketä tahansa mutta on kiva olla melkein perillä. Enää Calgary - Grande Prairie väli ja tässä odotellessa meillä on hyvä tilaisuus ladata akkuja, osa lataa puhelimiaan ja toiset aivojaan ;) 

Parasta tekemistä, mitä Amsterdamin kentällä voi tehä konetta ootellessa!

Jeeee! Mona osti adapterin, nyt saa virtaa puhelimiin!

Calgaryn lentokentällä odottelua...

Ja lisää odottelua..

Katossa roikku jottai systeemejä!!

Ja Calgaryn lentokenttää ulkoa. :)

- Suvi & Mona

Lähtö.

Lähdimme tänään Kajaanista Helsinkiin, ja kyydin tarjosi VR. Matka sujui hyvin, junat olivat aikataulussa ja vaihdot sujuivat joustavasti. Tunnelmaa voisi kuvata innostuneeksi. Siirryimme Tikkurilasta paikallislinjurilla lentokentälle ja lentokentältä hotellinkuljetuksella hotellille. Hotellilla saimme kuulla että aamupalana emme kerkeä haukata, joten se siirtyy huomenna lentokentälle. Hotellihuone on perinteinen kahden huoneen hotellihuone. Viereinen Jumbo -ostoskeskus ei näin lauantaina klo 18 jälkeen ole auki, mutta purtavaa saatiin Hesburgerista. Tosin myyjälle taisi olla uusi kokemus kun kaenuunmurteella puhuva asiakas pyysi syötävää. Hyvin kuitenkin kommunikointi onnistui ja ruokaa lopulta saimme. Huomenna siis lentoon ja kohti Kanadaa.

-Mona & Suvi, lähihoitaja opiskelijat